19. Päivä. Toimistolle paluu

Aikaisesta herätyksestä toivuttuamme lähdimme Nean kanssa toimistolle ja siellä meidät laitettiin heti töihin, kunhan Nea oli esitelty kaikille tietysti. 

Tänään kirjoitimme shekkejä, tarkastimme työvuorolistoja ja autoimme palkanlaskussa. 

Meillä oli erittäin hauskaa. On kivaa puhua keskenään suomea kun kukaan ei ymmrrä. Heh. 

Sain myös työvuorolistan joten tiedän minne menen tällä viikolla. Huomenna Bay Street pitkästä aikaa.

18. Päivä. Huonetoveri

Tänään Lavinia toi lentokentältä minulle huonetoverin. Nea opiskelee liiketaloutta ja on täällä 2 kuukautta, lähtien siis samana päivänä kuin minä. Tulimme heti toimeen. 

Kunhan Nea oli saanut laukut purettua, lähdin näyttämään hänelle paikkoja. Kävelimme rantabulevardia pitkin ja tutustuimme nopeasti. 

On hienoa saada joku jonka kanssa puhua suomea ja hengailla. Suunnittelimme jo minne mennä viikonloppuna. Mutta sitä ennen on edessä työviikko. Huomenna toimistolle. 

Stay tuned

17. Päivä. Shoppailua

Tänään palasin Pointiin mutta en onneksi työn merkeissä vaan puhataasti huvin. Tuijoteltuani näyteikkunoita 9 tuntia työpäivän aikana päätin että haluan ostaakkin jotain. 

Heti aamusta satoi ja oli viileää. Kauppakeskuksessa ei onneksi sada mutta bussipysäkillä sataa. En nauttinut. 

Shoppailu oli kuitenkin kivaa. Löysin vaatteita ja kävinpähän myös pullalla ja mehulla. Pointissa on mukava Cinnabun kahvila joka tarjoilee korvapuusteja muistuttavia pullia. Olen niitä työpäivinä kuolannut useampaan otteeseen.

Kierrelläessäni kauppoja, muutama henkilökunnasta tunnistikin minut, jopa ilman univormuakin. 

Lähdettyäni kauppakeskuksesta tuntui siltä että mikään ei mene hyvin. Vesisade vain yltyi ja kadut tulvivat. Paperikassini hajosi keskelle katua ja autot roiskuttivat vettä päälle suojatiellä. Lopulta kuitenkin pääsin bussiin ja kotiin. Hyvä päivä kaikenkaikkiaan.

16. Päivä. That's my Point

Ihanaa palata Pointiin vaikka päivän jälkeen jalkani eivät olekkaan samaa mieltä. 

Päivä alkoi noin kello 9. Liikenne oli hieman ruuhkainen ja vesisade ei ainakaan piristänyt. Välillä bussi vain seisoi paikoillaan tai kulki kävelyvauhtia. Lopulta kuitenkin pääsin perille ja aloitin vuoroni. Pahoittelin myöhästymistä Josephille mutta tuo ymmärsi täysin. Kaikki ymmärtävät täällä jos matka tyssää ruuhkaan.

Heti aamusta saatiin vipinää kun remontti reiskat onnistuivat laukaisemaan palohälyytyksen kauppakeskuksessa. Valot himmenivät ja verhot alkoivat laskeutua katosta. Joseph kiiruhti ohittamaan hälytystä ja minä sain herätyksen todellisuuteen kun parin metrin  päässä katosta tipahti metallinen lista tai jokin muu. Ei olisi todellakaan ollut mikään taivaanlahja jos se olisi osunut minua päähän.

Eikä mennyt kauaa kun homma tyssäsi taas. Joseph antoi minulle avain nipun ja pyysi käynnistämään liukuportaat. Kaikki paitsi yksi käynnistyi. Lätkäisimme portaisiin lapun jossa luki selvästi "out of order" jottei joka toinen tulisi kyselemään että miksi ne ei toimi.

Homma eskaloitui hyvällä tavalla kun korjaaja saapui myöhemmin ja ihmiset pystyivät jälleen kulkemaan portaita ilman omia jalkoja.

9 tuntia vierähti lopulta ja hyvin ansaittu viikonloppu on saapunut. Suunnitelmiin kuuluu mm. Nukkuminen. 

15. Päivä. The Gatekeeper

Torstai ilta kului madellen Maltan yliopistolla. Siellä vartioiden tehtäviin kuuluu portilla pysäköintilupien jako ja kierroksilla niiden tarkistus. Yliopistolla on useita parkkipaikkoja ja eri luvilla saa pysäköidä vain tietyille paikoille. Rengaslukkojen laitto kuuluu myös vartijoille. Tätä enempää en juuri tiedä kun en maltaa puhu.

Vuoron aikana minulla oli seurana pelkkiä maltalaisia ja he pääasiassa keskustelivat vain keskenään joten olin hieman orpona. Kävin mukana muutamalla kierroksella ja sitten vain vilkuilin kelloa.

En nauttinut yhtään siitä että olin kotona töistä niin myöhään. Melkein missasin viimeisen bussinkin.

14. Päivä. Ostarikyttä 4: The Point

Keskiviikko pyörähti jo aikaisin aamusta käyntiin The Point kauppakeskuksessa. Sinne suuntasin ja hetken jouduin pyöriä että löysin kolleegan jolle ilmoittautua. Läysin vanhahkon maltalaisherran joka esittäytyi Josephiksi. Sitten kuulin ne surullisen kuuluisat sanat jorka olen kuullut kaikissa kohteissa tähän mennessä. "I did not know you were coming". Well...

No olin ainakin ilmoittautunut. Ensimmäinen tunti meni siinä että vahdimme pankkiautomaatin korjaajia. Pitkäveteistä. Tästä päivästä ei paljoa runosuoni kuki koska mitään erikoista se ei ollut. Tein kierroksia ympäri kauppakeskusta kunnes jalkani huusivat suruvirsiä ja opastin jos joku kysyi vessaa tai apteekkia yms. Kerran käynnistin sammuneet liukuportaat kun ihmisteb.maailmat kaatuivat kun he joutuivat käyttämään jalkojaan portsissa. 

Kauppakeskus sijaitsee upealla paikalla niemen nokassa ja näkymä on merelle ja Manoel saarelle. Hieno paikka. Ihan eri maailma kuin Bay Street. 

Joseph ei paljoa opastanut, mutta kyselin sitten itse asioita. Seuraan perässä kuin ankanpoikanen jolla on kysely-ikä. "Mitä teet? Miksi teit noin? Mikä toi on?"

Meillä oli ihan hauskaa. Teimme pienen kepposen vartijalle joka tuli myöhemmin vuoroon. Joseph selitti miten kyseinen serbi vartija aina ilmestyy samaan paikkaan ja yrittää tähyillä Josephia. Joseph meni piiloon ja lähetti minut vartijan luokse kysymään "Voinko auttaa?" Vartija hämmentyi hiukan ja vastasi, "Kyllä? Missä on Joseph?" Virnistin ja näytin nurkan taakse jossa Joseph kuikuili. Naureskelimme asian päälle ja jatkoimme hommia kolmistaan. 

Vuoron jälkeen suuntasin läheiseen Amerikkalaiseen ravintolaan. Lavinia oli kutsunut minut viettämään tyttöjen iltaa toimiston leidien kanssa. Söimme hyvää ruokaa ja nautimme toistemme seurasta. 

13. Päivä. Pama ja Paman kanava tulli

Tiistaina sain jälleen uuden kohteen. Suuntasin Mostaan ja Paman kauppakeskukseen, tai no kauppakeskus on huono sana. Enemmänkin supermarketti ja pari muuta. Tapasin vartijat Alexander ja Gaubbels(?) A.k.a Game of Thrones ja Cookiemonster.

Homma kauppakeskuksessa on aika simppeli. Sisäänkäynnillä ihmisilyä kysytään randomisti "onko mitään tullattavaa?" eli asiakkailta kysytään, että onko heillä mitään esineitä tai ruokaa mitä kyseisessä kauppakeskuksessa myydään. Jos on, lätkäistään tuotteeseen tarra joka indikoi että se on ostettu aiemmin. Samalla myös hätistellään etuovelle pysäköiviä.

Uloskäynnillä tietystä kohdasta ulos tulevat henkilöt jotka eivät osta mitään, heidän tavaransa käydään läpi kuten myös henkilökunnan kun nuo lähtevät. 

Kauppa on siis yksi iso kanava jonka molemmissa päissä on vartija. 

Tein molempia hommia iltapäivän/ illan aikana. Gaubbelsin kanssa olin uloskäynnillä ja hän mutusteli keksejä. Kirjaimellisesti kyseinen unkarilainen eli kekseillä. Ruokatauollakin yllätin tuon keksihyllyltä kaupasta ja kun kysyin ettäelääkö hän kekseillä niin hän äkkiä vastasi etteivät ne ole hänelle vaan vaimolle kotiin. Pfft. Yeah, right. Siitä siis nimi Cookiemonster.

Paras heti oli Alexin kanssa sisäänkäynnillä kun löysimme yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Historia ja Game of Thrones. Hölötimme tunteja Maltan historiasta ja Game of Thronesista. Alex oli iloinen kun pystyi keskustelemaan jonkun kanssa yhteisistä kiinnostuksen kohteista kun ei kuulemma ikinä ennen ollut pystynyt. Olin iloinen myös. 

Tein myös pari kierrosta erään kolmannen henkilön kanssa. En ole varma kuka hän oli, mutta joku joka vastaa lähes kaikesta. 

Päivä Pamassa oli pitkä, mutta se meni nopeammin kun pystyi nörtteillä jonkun kanssa. Oli mukavaa löytää jotakin yhteistä ja jakaa mielipiteitä siitä ja keskustella avoimesti ilman että kukaan, Alexin sanoin, "kutsuu oudoksi"

Lisää tulossa, stay tuned

Joku jätkistä livautti tarran laukkuuni. Tullattu!