Paikalla oli Wolfe yövuoron jäljiltä, Petrovic avustamassa työmaata ja uusi kasvo, serbialainen nuori nainen Alexandra. Hänet oli palkattu vahtimaan rakennustelineiden poistoa (finally!) Jeffrey saapui myös tietysti.
Kun handover oli suoritettu suuntasimme kaikki paikoillemme. Alexandra meni toiseen kerrokseen vahtimaan suljettua käytävää, Petrovic ohjasi työmaa liikennettä kadun varrella ja minä menin sillalle. Jeff hoiti toimiston ja kaiken muun satunnaisen.
Kuten joka päivä, parkkihalli täyttyi lopulta ja huidoin sillalla kuin merihädässä oleva. Ollessani aikeissa lähteä tauolle jouduin lykkäämään sitä sillä Alexandra tarvitsi taukonsa joten menin tuuraamaan häntä.
Kerroksessa 2 oli rankka kivisade. Jouduimme laajentamaan suljettua aluetta, koska hissistä tulevat ihmiset olivat saada kiviä niskaansa. Jouduin itsekkin väistelemään useasti ropisevia kiviä ja puunpaloja, vaikka pysyttelin katon alla.
Alexandra palasi tauoltaan ja päästi minut omalleni. Noudin läheisestä pastizzeriasta lounasta ja pidin pikaisen tauon (en osaa rentoutua kun on kiirettä)
Tauon jälkeen jatkoin sillalla ja sain naurunaihetta kun kiinteistöhuollon pojat Dennis ja Massimo pääsivät uransa huipulle kun je nousivat nostokurjen koriin ja ylös työmaan ylle. Sieltä ne heiluttelivat alas. Mokoma huijari Dennis. Kyllä hän töissä tänään oli.
Parkkihalli oli täynnä yllättävän myöhään asti joten se työllisti meitä. Muuten iltaa kohti rauhoittui.
Rakennustelineet saatiin pois ja Alexandra pääsi aikaisemmin kotiin. Minä en ollut kovin innoissani kotiin pääsystä. En haluaisi lähteä ja Bay Streetin väkikään ei haluaisi että lähden. Puhuin erään kiinteistöhuollon kaverin kanssa ja yllätyin suuresti kun tuo sanoi: "Everyone here is talking about you. You are so nice. We will miss you" Olen jättänyt jäljen Bay Streetille, hyvällä tavalla. Harmittaa lähteä juuri kun kaikki alkoivat pitää minusta. Vakuutin kaikille että palaan kesällä viikoksi. En voi pettää tuota lupausta.
En suostunut jättämään lopullisia hyvästejä lempi kohteelleni vielä. Perjantaina menen vielä hyvästelemään kunnolla. Minun täytyy kunnolla sanoa heipat Jeffille ja Dennisille ja kaikille. Ei hektisen työpäivän aikana ehdi.
Bay Street opetti minulle miten moninainen yksi kohde voi olla. Siellä opin myös itsenäisyyttä, ongelmanratkaisukykyä ja paineensietokykyä.
Bay Streetillä tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni.
 |
| Kivisateen jäljiltä |
 |
| Rakennustelineiden irrotus käynnissä |
 |
| Dennis ja Massimo uransa huipulla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti