42. Päivä. Ristiriitaa ja sairastelua Pamassa

Aloitin aamun Pamassa Peterin kanssa, mutta hän viipyi vain noin yhteentoista. Peterin räkätauti oli vain pahentunut ja hän oli soittanut Jonathanille toimistolle, että ei voi jäädä töihin. 

Tapasin aamulla myös uuden tuttavuuden, David nimisen vartijan joka oli aamun uloskäynnillä. Esittäydyin ja kerroin millä asialla oikein hengailen. David alkoi kertoa miten homma toimii Pamassa mutta pysäytin hänet nopeasti ja kohteliaasti huomautin ettei kyseessä ole todellakaan ensimmäinen vuoroni Pamassa. Tietysti David alkoi heti tentata minua, kusyen "mikä on tehtävämme ulosköynnillä?" . En ehtinyt selittää pitkälle kun minut pysäytettiin ja kuulemma olin väärässä ja David alkoi korjata minua. Hieman raivostuttavaa että olen saanut nyt ainakin kolmet keskenään ristiriitaiset ohjeet koskien laukkujen tarkistusta etuovella ja kahdet koskien poistumistarkastusta/hälyytykseen vastaamista. Toin huoleni ilmi Peterille ja hän selvitti minulle mitkä nyt on ne oikeat ohjeet jotka on tullut Paman johdolta. Niitä sitten noudatetaan. 

Yhdeltätoista Alex saapui vapaapäivältään töihin ja Peter lähti lepäämään. Vietinkin Alexin kanssa loppupäivän. 

Lähtiessään Peter oli "loukkaantunut" kun halasin Alexia, mutten häntä. Lupasin Peterille että olen hänelle halauksen velkaa kunhan hän tervehtyy. Mikälie pöpö häneen olikaan iskenyt, minä en sitä halua. Täytyy koputtaa puuta että on tähän asti pysytty terveenä. 

41. Päivä. Bay Streetin perhe

Ihanaa palata Bay Streetille. Point saa purra pölyä, Bay Street pääsee lista ykköseksi. Olenko maininnut miten paljon tykkään olla siellä?

Aamulla oli hetken rauhallista joten ehdin vaihtaa Jeffin kanssa kuulumiset, mutta sitten parkkihalli tuli räjähtämispisteeseen. Monta tuntia jatkui sama kaava; yksi auto tulee ulos ja toinen menee sitä mukaa sisälle ja kolman tulee jo odottamaan. Menin sillalle hätyyttelemään sitten. 

Työmaan liikenne työllisti kolleegaamme Slavishaa. Siihen kohtaan missä oli vielä viimeviikolla ollut ulkoparkkipaikka oli nyt iso reikä jossa mönki iso kaivuri. Slavisha pysyi työmaalle johtavan tien varrella ja varmisti että rekat yms. pääsevät esteittä liikkumaan työmaalle ja pois. 

Olen jo Bay streetillä tutustunut moniin henkilökunnan jäseniin ja alan jo tuntea porukkaa ja minutkin aletaan jo tuntea. Jopa jotkut useimmin käyvät tavarantoimittajat tunnistavat ja tervehtivät. Kiinteistöhuollon jätkät ovat ihan parhaita. Heitän saan syyttää siitä jos alan lihoa. Heh.

Eniten päänvaivaa tuottaa kaikki managerit ja muut "tärkeät ihmiset". Onhan se noloa jos yritän käännyttää jonkun toimitusjohtajan parkkihallilta jos se on täynnä, mutta minkä minä sille voin. Kaikkia on mahdotonta muistaa ja tunnistaa....etenkin sen perkuleen kalliin bemarin tummennettujen lasien takaa...!! Olenkin ottanut tavaksi päästää sisään odottamaan kaikki kalliin näköiset autot.

Tänään lounastinkin Jeffin ja kiinteistöhuollon jätkien kanssa. He olivat onnistuneet saamaan jostain höyryävän kuumaa ruokaa ja tuoretta leipää. Suhteita hotellin keittiöön veikkaisin ;) En valita. Minut vain kaapattiin huoltomiesten taukotilaan ja käskettiin syödä niin paljon kuin ikinä jaksaa. Kuulemma perhe jakaa kaiken ja niinhän se onkin. Bay streetin perhe. 

40. Päivä. Rauhallinen päivä Pamassa

Tänään olin Paman supermarketissa ja kiirettä ei juuri ollut, minulla ainakaan. Hengasin Lontoolaisen Peterin kanssa ja välillä paikkasin jotakuta. Useimmiten hoidin etuovea kun joku meni avaamaan lastauslaituria. Minulla sujuu työ jo ihan rutiinilla joten toverini eivät pelkää jättää minua yksin hoitamaan hommia. Ei minua tarvitse vahtia. 

Jottei tämä nyt teksti ole sisällöltään yhtä köyhä kuin tämänpäiväinen eväsleipäni niin laitetaan nyt vähän täytettä lisää. Nyt kun kerran ollaan turvatekniikan jaksolla niin mainittakoon että Pamassa näin tunnistettavan rikosilmoitinjärjestelmän. Jablotron mallia nimittäin. Laitteistoon kuuluvia pir-ilmaisimia olen nähnyt ympäriinsä ja yksi käyttölaite on portaikossa joka johtaa henkilökunnan taukotilaan. Myös langattomia lähetinlaatikoita on näkynyt joten voisin kuvitella että järjestelmään kuuluu langattomia ilmaisimia. Harmi ettei Signal 8 harjoita järjestelmien asennusta joten en ole päässyt siihen oikein käsiksi täällä. Ehkä joskus vielä. 

39. Päivä. ...Ja pyhitetty olkoon lepopäivä...

Otsikko kertoo kaiken. Tänään levättiin. Aamulla laitoimme pesukoneen päälle ja söimme rahassa aamiaista. 

Neea kuitenkin totesi tylsistyvänsä (vaikka oli itse juuri sannut että ihaaa kun ei tarvitse mennä mihinkään xD) Laitoimme pesukoneen paussille (viimeinen virhe) ja lähdimme ulos. Aurinko paistoi ja lämpöä oli 18+. Loistava sää siis. Lähdimme kävelemää rantabulevardia ja haimme pirtelöt joita menimme sitten nauttimaan rannalle. 

Hengasimme ulkona hyvän aikaa ja sitten palasimme kotiin. Neea alkoi naputella raporttia ja minä aloitin urheilun...maratonasin sarjaa. Muistatko vielä sen pesukoneen? Laitoin sen päälle kun aloin katsoa sarjaa ja noin 5 tunnin päästä totesimme että kone pyörii yhä...eikä se ollut edes pitkällä ohjelmalla. No koko vehje sekosi ja jäi jurruttamaan yhteen kohtaan ja jouduimme pysäyttämään sen. Onneksi ei sentään hajonnut, mutta totesimme ettei sitä kannata pysäyttää kesken kaiken vaikka se ominaisuus koneessa onkin. Koko perkuleen masiina sekoaa vielä ja jäämme ilman vaatteita. Se tästä vielä puuttuisikin kun kaasulämppärissäkin oli vikaa. 

On tämäkin selviytymistaistelu. Selviytyjät: Malta. 

 

38. Päivä. Fort Rinella

Tänään matkasimme Kalkaraan ja siellä sijaitsevaan Fort Rinellaan, vanhaan Brittiläisten linnoitukseen. Liityimme Hänen majesteettinsa jalkaväkirykmenttiin ja sotilaiden johdattelemina tutustuimme linnoituksen historiaan. Pääsimme näkemään kiväärien esittelyn joka sisälsi vapaaehtoisille maksua vastaan tilaisuuden ampuakkin. Sitten näimme maailman suurimman kanuunan joka painaa 100 tonnia. Pääsimme myös näkemään hevosia joita linnakkeessa oli 6 ja näytöksen johon kuului pienemmän kanuunan laukaisu. . Oppaat kertoivat hyvin linnoituksen historiasta sodassa. 

Linnakkeen henkilökunta oli pukeutunut klassisiin sotilasunivormuihin  ja koko museohanke on täysin vapaaehtoisvoimin toteutettu mutta silti upea kokemus. Täytyy varmaankin mennä vielä takaisin ampumaan kivääreillä ja tykillä. 

Paluumatkalla kävimme Pamassa kaupassa ja se oli kyllä hermoja riistävä kokemus. Liikaa ihmisiä. Mutta tulipaha moikattua Peteriä jokaoli töissä sisäänkäynnillä. 

Iltapalaksi kokkasimme tortilloja. Ihan mukava päivä kaikenkaikkiaan. Uni maittaa.


 
 
 

 

37. Päivä. Bay Street chaos

Aamu alkoi mukavasti ukkosmyrskyllä ja kaatosateella. Kastuimme Neean kanssa jo matkalla bussipysäkille. Olipa epämukavaa olla märissä vaatteissa koko päivän. Etenkin varpaat olivat jäässä. 

Bay Streetille lopulta pääsin, vettä tippuvana ja kylmissäni. Tapasin Wolfin, serbialaisen ex-poliisin. Esittelin itseni ja aloin hommiin. 

Lyhykäisyydessään päivä oli kiireinen ja parkkihalli oli tukossa. Joko rekka tai kuormalavallinen tavaraa tukki tien tai sitten kiireiset autoilijat yrittävät tunkea ulos tai sisään kilpaa. Hulluja ja tyhmiä ihmisiä. Melkein revin hiukset päästäni, jo valmiiksi huonolla tuulella. 

Vasta neljän aikaan alkoi liikenne rauhoittua eikä ihmisiä tarvinnut ajaa pois. Poikkeuksellisen vilkas päivä.

36. Päivä. Pama

Odotin tylsää päivää Pamassa, mutta ei se nyt niin tylsä ollutkaan. Tapasin uuden kasvon; Peter, joka on Englannista, oli Alexin tilalla. Löysimme yhteisen sävyn Star Warsista keskustellessa ja saimme ajan kulumaan. Viikonlopun lähestyessä tavarantoimittajat (my god...) toivat paljon myytävää hevi ( \m/ ) osastolle. Tämä työllisti meitä sillä joudumme avaamaan lastauslaiturin ja vahtimaan koko tuontiprosessia jotta mitään luvatonta ei viedä ulos tai tuoda sisään. Kirjaamme myös rahdin saapumisajan ylös.

Koko takahuone ja lastauslaituri oli yhtä laatikoiden sokkeloa. Jouduimme suunnistaa tiemme ulos kun vihannekset alkoivat jo hyökätä kimppuun.

Seuraavaan katastrofiin ei kukaan olisi voinut varautua. Jotkut remppamiehet onnistuivat kaatamaan 4 isoa pönikkää maalia suoraan marketin sisäänkäynnille. Sotkua oli kaikkialla ja asiakkaat sotkivat kenkänsä. Siivoojat onnistuivat kuitenkin putsaamaan sen pois lopulta, mutta maalin katku pysyi. 

Minun ja Peterin tauko lykkääntyi ja lykkääntyi mutta lopulta saimme tauon ja haimme hodarit nälkää helpottamaan. Sen jälkeen kaikki sujuikin rauhallisesti ja normaalisti. Olipa mukava lähteä jo kolmelta. Kannatti olla

eilen myöhempään.

35. Päivä. Avara Luonto Bay Street...

Ja tänään Avarassa Luonnossa: Tavarantoimittajien reviiri taistelut...

Tutustumme Bay Streetin kauppakeskuksessa sijaitsevaan tavarantoimittajien elinympäristöön ja kyseisen lajin käyttäytymiseen. 

Kyseinen laji on usein ennalta-arvaamaton, pinnallinen ja viivästyksien sattuessa vaarallinen. Tavarantoimittaja ei ole laumaeläin vaan liikkuu useimmin yksin tai pareissa. 

Tavarantoimittajalla on useita reviirejä eri paikoissa ja yhdelle niistä saapuessaan se on valmis puolustamaan reviiriään verisestikkin. Jos toinen yksilö on tunkeutunut reviirille, tavarantoimittaja uhkailee ajoneuvollaan, pitää aggressiivista ääntä ja huitoo raajoillaan uhkaavasti hätyyttääkseen kilpailijan. Mikäli jokin tilanne aiheuttaa viivästyksen tavarantoimittajan rutiinimaisessa reviirien kiertelyssä, voi yksilö muutta hetkessä vaaralliseksi ja purkaa turhautumisensa johonkuhun sivulliseen. Onneksi läsnä on usein ravintoketjussa ylempänä oleva, erään toisen lajin edustaja, vartija, joka huolehtii että kaikki sujuu rauhanomaisesti. 

Tavarantoimittaja on yksinkertainen, mutta samalla niin monimutkainen laji ja sen ymmärtäminen vaatii kokemusta. Kokemukselta huolimatta ei voi koskaan ennalta aavistaa tämän lajin aikeita...



Tänään valloitin Bay Streetin Jeffreyn kanssa. Rankkaa duunia yhdeksästä seitsemään. Parkkihalli oli täynnä lähes koko päivän ja se työllisti minua yhtä pitkään. Aamulla kävin kymmeneltä tarkistamassa että kaikki kaupat on auki kuten pitää mutta muuten en poistunut parkkihallista kuin hakemaan kahvia.  Olin joko sillalla ohjaamassa liikennettä tai sitten toimistossa avaamassa portteja tai katsomassa kameroita. On mukavaa olla tasaisesti työllistetty. Pelkkä ympyrän kävely tai istuskelu on puuduttavaa. 

Henkilöutot käyttäytyivät kiltisti pääosin tänään, mutta tavarantoimittajat toivat meille kaikille päänvaivaa. Rakennustyömaan tkia tavarantoimittajien parkkeeraustilaa oli vähennetty ja he tappelivat niistä vähistä pysäköintipaikoista keskenään ja jouduimme vartijoina selvittäään sitä sekasotkua kun kaikki yrittävät tuoda tavaraansa samaanaikaan ja sitten vielä joku kuorma auto on väärin pysäköity keskelle tietä ja kukaan ei tiedä missä kuski on. Kuten Jeff sanoi "A disaster", mutta normaali päivä Bay Streetillä. 


Hyviä puoliakin tietysti on. Tai no ainakin yksi. Saan mukavasti aurinkoa sillalla! Moni kauppakeskuksen henkilökunnasta on sitä jo nauranut miten paistattelen aurinkoa ohjatessani liikennettä. Aurinko loma todellakin. 

Päätin jäädä ylitöihin tänään kun viihdyn niin hyvin Bay Streetillä. Ja bussikin oli mukavan tyhjä näin iltasella. Ihanaa kun ei tarvitse pelätä että mahtuuko bussiin. Viiden jälkeen on todennäköisempäää että täysi bussi ajaa ohi kuin että pääsee kyytiin. This is Malta...

34. Päivä. Point again

Tänään olin Pointissa ja mitään erikoista ei tapahtunut. Olin poissa noin viikon ja lähes kaikki kaupat olivat menneet remonttiin. Hmph. Oli tosin mukava nähdä joitakin myyjiä joihin olen tutustunut. En edes tiedä heidän nimiään, mutta juttelemme aina kun käyn Pointissa. Mukavaa väkeä. 

Saimme Neean kanssa bussikortit eilen joten nyt matkustaminenkin helpottuu kun ei tarvitse säätää kolikoiden kanssa. 

Pakko mennä nukkumaan. Huomenna Bay Street ft. Jeffrey <3

33. Päivä. Kohtuu rauhallinen päivä Bay Streetillä.

Tänään otin Bay Streetin haltuun Jeffreyn ja Stefanin kanssa. Aamu alkoi rauhallisesti ja meni nopeasti kun parkkihalli ei ollut edes täynnä. Kävin kierroksella Stefanin kanssa ja juttelin Jeffin kanssa. Jeff toivoi että meno pysyisi samana, mutta eihän se tietystikkään pysynyt.

Keskipäivän jälkeen oli taas täyttä tai yksi auto lähti tai tuli. Samaan aikaan tavarantoimittajat änkesivät kaikki samaan aikaan pysäköintihallin ovelle ja alkoivat tapella pysäköintipaikoista. Kaaos seurasi tietysti. Hoidin tätä kaaosta sillalla ja ohjailin liikennettä. 

Lisää ongelmia seurasi kun kauppakeskuksen käytäville putosi roskaa ylhäältä rakennustyömaalta. Käytäviä piti eristää hetkeksi jottei kukaan asiakas saa kivestä päähän. 

Sitten pysäköintihallin portti hajosi. Kuorma-auto kuski jäi juoruamaan ulos mennessään ja viiveellinen portti sulkeutui autoa vasten ja irtosi kiinnikkeistään. Alarmtech teknikon porttia korjatessa minä toimin porttina ja otin asiakkaiden lipukkeet talteen. 

Jouduimme myös hieman tutkia kameroita kun erään auton rekisterikilpi piti selvittää. Jeff ei oikein onnistunut siinä joten minä kokeilin. Yhdessä kuitenkin saimme rekkarin selville. Master detectives!

Liikenne rauhoittui iltaa kohden ja ehdimme juoda kahvit jotka minä urhoollisesti noudin Mäkkärin kahvilasta.

Kello tuli viisi aivan liian aikaisin. Sanoin heipat Jeffille ja Stefanille ja suuntasin kotiin. Bay Streetille palaan keskiviikkona mutta huomenna päämääränä on Point

32. Päivä. Kaupassa käyntikin voi olla seikkailu

Sunnuntain suunnitelmana oli kaupassa käynti joten suuntasimme bussilla Mostaan Lidliin. Se oli kyllä ihan oma kokemuksensa. Ihmiset olivat aivan sekaisin ostoskärryjensä kanssa, törmäilivät ja kaahailivat katsomatta eteensä. Hoidimme ostokset mahdollisimman nopeasti ja sitten lähdimme. Mostan Lidl on muuten Signalin kohde ja vartija olikin paikalla. En tuntenut häntä.

Ostimme kätevän uudelleenkäytettävän ostoskassin ja se olikin täynnä ostoksia ja painoi. Tiimityöllä saimme sen kotiin, molemmat eri sangoista kantaen.

Kotiuduttuamme söimme ja sitten suuntasimme iltakävelylle rannalle. Istuimme laiturilla auringon laskiessa ja söimme suklaa keksejä. Mukavan rento sunnuntai. 

Huomenna suuntana on Bay Street. 

31. Päivä. Päiväretki Vittoriosaan

Vittoriosa kuuluu Cottoneraan eli Kolmeen kaupunkiin, Jotka ovat Vittoriosa, Senglea ja Cospicua. Vittoriosa ympäristöineen on rauhallista eikä turistejakaan näy paljoa, mutta historiallisesti alue on tärkeä. Vittoriosa oli Johanniittiritareiden ensimmäinen asuinpaikka Maltalla ja kaupungissa on yhä paljon keskiaikaisia rakennuksia. 

Päätimme Neean kanssa puolisuunnitellusti lähteä kyseiseen paikkaan fiilistelemään vanhaa kaupunkia ja vierailemaan Inkvisiittorin palatsissa. Palatsin rakensivat ritarit oikeustaloksi vuonna 1530. Kun pääkaupunki muutti Vallettaan talo oli Inkvisiittorin käytössä. Katolisen kirkon Inkvisiitio toimi rakennuksessa 1574-1798. Inkvisiition tehtävä oli etsiä harhaoppiset ja tuomita heidät sekä hankkiutua eroon pakanallisista teksteistä. Palatsissa oli upeita maalauksia katoissa ja seinillä, vanhoja huonekaluja, arkiesineitä, puutarha ja selliosasto kidutushuoneineen kellarissa. Rakennus oli hyvin säilynyt ja oli kiinnostavaa kävellä samoja käytäviä pitkin kuin kaikki Inkvisiittorit aikanaan. 

Palatsin jälkeen suuntasimme syömään. Voitonaukiolla oli mukava lounaskahvila jossa söimme kevyttä lounasta ja nautimme hyvästä säästä. Kerrankin paistoi aurinko suurimman osan ajasta ja tuulikin pysyi poissa pääosin. 

Ruuan jälkeen kiertelimme vielä jonkin aikaa kapeilla kaduilla ja sitten otimme bussin Vallettaan. Piti mennä kahdella bussilla. Vallettassa oli tänäänkin karnevaalimenot täydessä vaudissa. Olime tosin niin väsyneitä että eme jääneet niistä nauttimaan. 

Huomenna taitaa mennä päivä lepäillen, mutta taidamme käydä Lidlissä kaupassa. 

Tässä vähän päivän valokuva satoa:  

 

 

 

 

 

 

30. Päivä. Bay Street ja liikennekaaos part 2

Työviikon päättävä päivä alkoi hipiää suosivalla säällä. Aurinko paistoi heti aamusta ja kerrankin herättelin toiveita hyvästä päivästä, ainakin sään suhteen. Tiesin kyllä että päivästä tulee hyvä, saanhan olla Jeffreyn kanssa 8 tuntia Bay Streetillä. 

Heti kun saavuin kohteelle oli parkkihalli jo täynnä. Autoja oli jonossa ja Jeff hääräili ympäriinsä. Menin tervehtimään ystävääni ja vaihdoimme kuulumiset. Jeff kertoi että työskentelisimme samaan malliin kuin keskiviikkona, minä hoidan parkkihallia ja hän käy kierroksilla ja juoksentelee ympäriinsä sitä mukaa kun tarvitsee. Ja homma hoituikin juuri niin. 

Aamupäivän Jeff oli erittäin työllistetty jälleen ja minä häädin porukkaa pois parkkihallilta, lukuunottamatta tavarantuojia. Parkkihalli oli täynnä iltaan asti, normaali päivä siis. Bay street on ollut minulle oiva paikka oppia paineensietokykyä ja itsenäisyyttä, etenkin nyt Jeffreyn kanssa. Hän luottaa minuun ja jättää minut vastuuseen hyvillä mielin. Joudun yksin hoitamaan tavarantuojat, asiakkaat ja hallin porttisysteemin. Asioita on paljon kerralla ja on vain vedettävä henkeä ja hoidettava ongelmat yksitellen. Asiakkaalla voi olla kiire, mutta silti ei saa hätiköidä. Kerran jouduin soittamaan Jeffin apuun kun parkkilipun maksukone hajosi. Täytyy pyytää häntä opettamaan miten korjata se. 

Muuten päivä sujuikin melko normaalisti. Kerran jouduin käydä käynnistämässä sammuneet liukuportaat. Nautin auringonpaisteesta ulkona sillalla useita tunteja, käyden sisällä vain juomassa tai.moikkaamassa Jeffiä kun hän ilmestyi jostain pitkien aikojen jälkeen. Jeff ei ulkona viihtynyt. Sanoin häntä vampyyriksi koska vaikka hän on maltalainen, hän ei nauti yhtään auringonpaisteesta. 

Jeff ei ole ainoa uusi ystäväni Bay Streetillä. Olen myös ystävystynyt erään kiinteistöhuoltoon kuuluvan herran kanssa. Hän kutsuu minua Sweetieksi ja ruokki minua tänään suklaakakulla ja appelsiinilla. Hyvä että joku ruokkii minua koska itse en meinaa muistaa syödä. Heh. 

Onnistuin saamaan ensiviikollekkin vuoroja Bay StreetilleJeffin kanssa. Hyvässä seurassa sama kohde useana päivänä ei haittaa. Ja asiatkin jäävät paremmin mieleen kun käy aina välillä kääntymässä. 

Onneksi on viikonloppu vaikkakin tämä viikko oli yksi parhaita tähän mennessä. 

29. Päivä. Paluu Pamaan

Pitkästä aikaa palasin Mostaan Paman ostoskylään. Minut otettiin takaisin avosylin aj sain heti kuulla kunniani että missä olen oikein luurannut. Game of Thrones ystäväni Alex oli eritoten iloinen minut nähdessään ja toivotti minut tervetulleeksi takaisin poskisuudelmien kera. Vaihdoimme kuulumisia ja pääsin nopeasti takaisin kiinni Paman rytmiin. 

Olin aluksi Alexin kanssa sisäänkäynnillä tarroittamassa ja sitten menimme uloskäynnille. Vastasimme porttien hälyytyksin ja estimme ihmisiä viemästä ostoskoreja ulos ja kävelemästä sisään uloskäynnin kautta. Aika kului melko nopeasti, etenkin kun juttelin Alexin kanssa. Minusta on mukavaa että olen tavannut töissä niin erilaisia ihmisiä joista useiden kanssa olen jo ystävystynyt. On eritoten upeaa löytää yhteisiä mielenkiinnon kohteita niin erilaisten ihmisten kanssa. Toivon että täältä lähtiessäni minulla on liuta uusia ystäviä.

28. Päivä. Bay Street ja liikennekaaos

Keskiviikko aamuna valmistauduin henkisesti pitkään ja puuduttuvaan (ystävän)päivään Bay Streetillä, mutta päivästä tulikiin erittäin värikäs. 

Heti "toimistoon" päästyäni minua kohtasi uudet kasvot. Nuori mies vartija esittäytyi ja kertoi nimekseen Jeffrey. Esittelin myös itseni jakerrin vähän mitä kokemusta minulla on. Jeff yllättyi positiivisesti kun kerroin olevani jo kolmatta kertaa Bay Streetillä ja vakuutin osaavani perusasiat jota kohteeseen liittyi. Hän ei tainnut uskoa minua silloin koska päivän aikana hän hämmentyi useita kertoja kun hoidin hommia itsekseni, ilman hänen apuaan. 

Löysimme heti paljon keskusteltavaa kun kävi ilmi että jaamme lähes tismalleen saman musiikkimaun ja turistavaa aiheesta riitti kun oli hiljaisempaa ja töitä oli vähän. Turistuamme jokusen tovin sain Jeffiltä liukuportaiden avaimen ja lähdin kierrokselle. Maltoin jonkin aikaa käyskennellä kauppakeskuksen käytäviä ja liukuportaatkin pysyivät käynnissä. Sitten palasinkin jo Jeffin luo. 

Pysäköinti halli oli täynnä lähes koko päivän ja autoja pääsi sisään 1 auto per 2h vauhdilla. Menin sillalle pysäköintihallin suuaukolle ja aloin hätyytellä autoilijoita pois. Silti jotkut vaativat saada odottaa. Odottakoot. 

Tässä kohtaa Jef oli erittäin työllistetty ja juoksenteli ympäri kauppakeskusta kun kaikki soittelivat perään. Jäin hoitmaan liikennettä. Kaikki meni hyvin noin 5 minuuttia sen jälkeen kun Jeff jätti minut hoitmaan liikennettä ja tyhmiä ihmisiä. Sitten eräs vedenkuljetus auto halusi päästä purkamaan lastinsa pieneen tilaan parkkihallin sisäänkäynnille. Päästin ison kuorma-auton purkamaan lastia, mutta sitten valtava rekka halusi siälle samaan kohtaan ja jouduin selittämään, että "lastauslaituri" oli täynnä. Mies joutui jättämään rekkansa pienelle tielle keskelle liikennettä ja odottamaan vedenkuljetusauton lähtöä. Liikenne seisoi ja tietysti parkkihallista halusi kaikki ulos juuri samalla sekunnilla kun tilaa oli vähän ja autoja ja rekkoja poikittain jokasuuntaan. Olin jo ihan valmis soittamaan Jeffin apuun, mutta pysyin lujana ja hoidin tilanteen. Ja kun Jeff palasi ja kysyi oliko mitään tapahtunut, sanoin "ei, kaikki hyvin". Ja niin kaikki olikin. 

Ohjailin liikennettä useamman tunnin ja se oli hauskaa niin kauan kun aurinko paistoi (spoiler: ei kauaa) Tuuli yltyi ja tulihan se sadekkin. 

Hoidin yksinäni parkkihallia useamman tovin kun Jeff aina hävisi jonnekkin. Sitten hän palasi ja kysyi aina oliko kaikki hyvin. Vastaukseni li jotakuin tätä luokkaa "Kamerat hävisivät yhdessä vaiheessa kun ohjelma kaatui, mutta sain ne palautettua, ei ongelmaa" tai "Joo yksi auto ei päässyt ulos portista joten jouduin avaamaan sen manuaalisesti koneelta. tossa on paperilla rekisterinumero ja kellon aika"

Jeffreyn vastaus oli hämmentynyt "Sinä? Itse?" Ja min vain nyökyttelin että kyllä. Kehuskelin miten en ollut kertakaan joutunut soittamaan häntä apuun vaan olin itse pystynyt hitamaan tilanteet. Jeff oli vaikuttunut ja sanoi minua fiksuksi ja naureskeli miten saa mielenrauhaa tupakka tauolla kun tietää että minulla on homma hanskassa. 

Sade ei hellittänyt iltaa lähetyessä yhtään, paheni vain. Jeff huokaisi että olii voinut heittää minut kotiin jos olisin jäänyt seitsemään. En ajatellut tehdä ylitöitä vaan toivotin hyvää illanjatkoa ja suuntasin bussipysäkille kun kello näytti viittä. 

Pysäkillä odotin kaatosateessa noin puolituntia bussia joka viimein saapui vain ottaakseen yhden ihmisen kyytiin noin 5:stä asiakkaasta jotka bussai odottivat. En ollut se yksi onnekas. Tein nopean johtopäätöksen ja lompsin takaisin Bay Streetille. Suuntasin sisälle parkkihalliin ja näin Jeffin. Hän katseli minua hämillään, olettaen minun jo istuvan bussissa matkalla kotiin. Vettä tippuvana menin hänen luokseen ja sanin "Seven, was it?"

Jeff nyökkäsi, "Mela, you're coming with me then?" 

Huokasin syvään, "Sounds good to me" ja menin lämmittelemään toimistoon. Long story short, tein pari tuntia vielä duunia ja sitten Jeff heitti minut kotiin. Osuvasti ystävänpäivälle, Jeffrey osoittautui oikeaksi ystäväksi. Vaikka hän asuu vastakkaisesa suunnassa, hän antoi minulle kyydin kotiin kun bussi oli jättänyt pysäkille kaatosateessa. Kotiin päästyäni söimme Neean kanssa pitsaa ja suklaata ystävänpäivän kunniaksi. Paras ystävänpäivä vuosiin, pakko myöntää. 

 

27. Päivä. Vipinää Pointissa

Pointin kauppakeskuksesta on kasvanut minulle suosikki kohde. Point on tarpeeksi simppeli ja rento. Jo oli eritäin mielissään kun palasin takaisin.

Tänään oli poikkeuksellisen vilkas päivä kun kauppakeskus järjesti lapsille karnevaali ohjelmaa. Lapsiperheitä oli iltapäivää kohti useita. Muuten päivä sujui kohtalaisen mutkittomasti. Yksi liukuporras hajosi taas ja  jouduimme tekemään radikaalin ratkaisun: Ehjä liukuporras muutti suuntaansa niin että ihmiset joutuivat käsittelemään portaita päinvastoin kuin yleensä. Tämä tietysti aiheutti paheksuntaa ja hämmennystä, mutta muuta emme voineet. Toinen hieman erikoinen tapaus sattui kun keskukseen saapui "suklaakauppias". Kuulemma kyseinen henkilö tulee useinkin keskukseen mymään halpaa suklaata kalliilla. Jouduimme hätyyttämään tuon pois. Kierrellessäni Zoranin kanssa eräs tyttö tuli ilmoittamaan että oli löytänyt kauppakeskuksen käytävältä vaatekappaleen joka oli eräästä liikkeestä ja siinä oli hintalappu ja hälytin vielä paikoillan.Reagoin heti ja vein vaatteen takaisin liikkeeseen. Myyjä otti sen vastaan hieman hämillään. 

Jälleen yksi  päivä ostarikyttänä on ohi ja sen kyllä tuntee jaloisakin. Siitä huolimatta Point on yhä ehdoton suosikki kohteeni. 

26. Päivä. Toimistounelmia

Uusi viikko lähti käyntiin kaatosateessa ja tyypillisesti toimistolla. Neean kanssa pääsimme toimistohommiin kun Lavinia oli ehkä saattanut unohtaa minut. 

Pyörittelin papereita useamman tunnin ja pääsin myös yläkertaan seuraamaan miten Jake, Jonathan, Bosco ja Alex hoitavat "operations" puolta. Jonathanilla oli iso operaatio (pun intended) etsiä sairaaksi ilmoittautuneille korvaajia. Jonathan soitteli ympäriinsä ja kyseli lomalla olevilta josko he voisivat korvata. Usein korvaajien löytäminen vaatii kaupankäyntiä. Jos joku on lomalla tai muuten vain pois töistä, he usein vaativat töihin lupautuessaan jotakin vastineeksi, päivän pois jostain muualta. Tämä edellämainittu kaava voi kuulostaa helpolta, mutta vaikeutta tuo se, että ketä tahansa ei voi laittaa minne tahansa. Jotkut eivät suostu tekemään yövuoroa, toiset ei päivää, joihinkin kohteisiin tarvitsee maltaa puhuvan vartijan jne. Eikä siinä vielä kaikki. Vuoroja ja vartijoita pyöritellessä on kriittisen tärkeää pitää sekä paperiset että sähköiset vuorolistat ajantasalla. Yksikin sairaspoissaolo voi antaa pojille hommaa tunneiksi. 

Ylekerrassa Operations tiloissa on myös kartta jossa näkyy kaikki kohteet Maltalla, sekä tietokoneella live kartta jossa näkyy reaaliaikaisesti rahankuljetus ajoneuvojen sijainti. 

Sain vuorolistan tälle viikolle ja tuttuja paikkoja ovat kaikki.

25. Päivä. Mdina ft. Neea

Sunnuntain ohjelmaan kuului että näytän Neealle Mdinan kaupungin. 

Perille päästyämme menimme heti syömään Fontanella Tea Garden ravintolaan. Ravintolassa söimme pitsaa ja jälkkäriksi kakkua ja kaakaota. Siinä vierähtikin pari tuntia. 

Vatsat täynnä suuntasimme Knights of Malta multivisio esitykseen. Ensin.katsoimme noin puolituntisen 3D filmin Johannitti ritareiden ajoista ja sitten kävelimme läpi tyrmämäisen tunnelin jossa oli nukein ja kertojan avulla luotu kohtauksia historiasta. Se oli upea tapa oppia historiaa. Kuten myös seuraava kohteemme.

Seuraavana vuorossa oli Mdina experience. Se oli jälleen noin puolituntinen video jola kertoi Mdinan historasta. 

Historia päläjäysten jälkeen suuntasimme käymään kahdessa kirkossa ihastelemassa niiden arkkitehtuuria ja taidetta. Uskomatonta että kyseiset rakennukset ovat satoja vuosia vanhoja ja ne on rakennettu kauan ennen modernia teknologiaa mutta ovat paljon upeampia kuin mikään lähivuosina tehty rakennus. 

Koko muurien sisällä oleva kaupunki on täynnä historiaa. Mdina on ollut ja on yhä tärkeä osa Maltan historiaa. 

Mdinan historiasta oppiminen oli hyvä lisä eiliselle sotamuseolle. Opimme historiaa ihmisen saapumisesta Maltalle, Johannittiritareiden aijasta, aina toiseen maailmansotaan asti. Kaikki museot koimme Englannin kielellä joten tämä oli myös hyvä kuulun- ja luetunymmärrys testi. 

Ja sitten kuvia. 

 

 

 

24. Päivä. Valletta

Tänään suuntasimme Vallettaan. Neealle tämä oli ensimmäinen ja minulle toinen kerta pääkaupungissa. Itse en tosin ollut vielä päivänvalossa kaupunkia nähnyt. 

Kuljimme sisään pääportista ja suoraan eteenpäin Rebublic Streetia. Ensimmäisenä tielle sattui Arkeologinen museo ja sinne menimme. Opimme Maltan historiasta jo kivikaudelta asti. Näimme säilyneitä esineitä ja kuvia hautamonumenteista sekä näyttävän kolikko kokoelman.

Palattuamme 2000 luvulle arkeologisten löytöjen jäljiltä, suuntasimme Saint Elmo linnoitukseen ja siellä sijaitsevaan sotamuseoon. 

Sotamuseossa oli näytillä esineitä ritareiden ajoista toiseen maailmansotaan asti. Näyttely kertoi linnoituksen käytöstä ja Maltan roolista sodissa. Näytillä oli aseita, haarniskoja, sotilaiden henkilökohtaisia esineitä, säilyneitä dokumentteja ja univormuja sekä kanuunoita, tykistöpattereita, lentokone ja sota ajoneuvoja. Upea näyttely. 

Tämän jälkeen menimme syömään ja ruuan jälkeen kiertelimme hieman kauppoja. Porukkaa Vallettassa riitti festivaalien vuoksi. Tunnelma oli katossa ja kaikilla oli mukavaa. Päivä oli upea.