No olin ainakin ilmoittautunut. Ensimmäinen tunti meni siinä että vahdimme pankkiautomaatin korjaajia. Pitkäveteistä. Tästä päivästä ei paljoa runosuoni kuki koska mitään erikoista se ei ollut. Tein kierroksia ympäri kauppakeskusta kunnes jalkani huusivat suruvirsiä ja opastin jos joku kysyi vessaa tai apteekkia yms. Kerran käynnistin sammuneet liukuportaat kun ihmisteb.maailmat kaatuivat kun he joutuivat käyttämään jalkojaan portsissa.
Kauppakeskus sijaitsee upealla paikalla niemen nokassa ja näkymä on merelle ja Manoel saarelle. Hieno paikka. Ihan eri maailma kuin Bay Street.
Joseph ei paljoa opastanut, mutta kyselin sitten itse asioita. Seuraan perässä kuin ankanpoikanen jolla on kysely-ikä. "Mitä teet? Miksi teit noin? Mikä toi on?"
Meillä oli ihan hauskaa. Teimme pienen kepposen vartijalle joka tuli myöhemmin vuoroon. Joseph selitti miten kyseinen serbi vartija aina ilmestyy samaan paikkaan ja yrittää tähyillä Josephia. Joseph meni piiloon ja lähetti minut vartijan luokse kysymään "Voinko auttaa?" Vartija hämmentyi hiukan ja vastasi, "Kyllä? Missä on Joseph?" Virnistin ja näytin nurkan taakse jossa Joseph kuikuili. Naureskelimme asian päälle ja jatkoimme hommia kolmistaan.
Vuoron jälkeen suuntasin läheiseen Amerikkalaiseen ravintolaan. Lavinia oli kutsunut minut viettämään tyttöjen iltaa toimiston leidien kanssa. Söimme hyvää ruokaa ja nautimme toistemme seurasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti