41. Päivä. Bay Streetin perhe

Ihanaa palata Bay Streetille. Point saa purra pölyä, Bay Street pääsee lista ykköseksi. Olenko maininnut miten paljon tykkään olla siellä?

Aamulla oli hetken rauhallista joten ehdin vaihtaa Jeffin kanssa kuulumiset, mutta sitten parkkihalli tuli räjähtämispisteeseen. Monta tuntia jatkui sama kaava; yksi auto tulee ulos ja toinen menee sitä mukaa sisälle ja kolman tulee jo odottamaan. Menin sillalle hätyyttelemään sitten. 

Työmaan liikenne työllisti kolleegaamme Slavishaa. Siihen kohtaan missä oli vielä viimeviikolla ollut ulkoparkkipaikka oli nyt iso reikä jossa mönki iso kaivuri. Slavisha pysyi työmaalle johtavan tien varrella ja varmisti että rekat yms. pääsevät esteittä liikkumaan työmaalle ja pois. 

Olen jo Bay streetillä tutustunut moniin henkilökunnan jäseniin ja alan jo tuntea porukkaa ja minutkin aletaan jo tuntea. Jopa jotkut useimmin käyvät tavarantoimittajat tunnistavat ja tervehtivät. Kiinteistöhuollon jätkät ovat ihan parhaita. Heitän saan syyttää siitä jos alan lihoa. Heh.

Eniten päänvaivaa tuottaa kaikki managerit ja muut "tärkeät ihmiset". Onhan se noloa jos yritän käännyttää jonkun toimitusjohtajan parkkihallilta jos se on täynnä, mutta minkä minä sille voin. Kaikkia on mahdotonta muistaa ja tunnistaa....etenkin sen perkuleen kalliin bemarin tummennettujen lasien takaa...!! Olenkin ottanut tavaksi päästää sisään odottamaan kaikki kalliin näköiset autot.

Tänään lounastinkin Jeffin ja kiinteistöhuollon jätkien kanssa. He olivat onnistuneet saamaan jostain höyryävän kuumaa ruokaa ja tuoretta leipää. Suhteita hotellin keittiöön veikkaisin ;) En valita. Minut vain kaapattiin huoltomiesten taukotilaan ja käskettiin syödä niin paljon kuin ikinä jaksaa. Kuulemma perhe jakaa kaiken ja niinhän se onkin. Bay streetin perhe.