Heti "toimistoon" päästyäni minua kohtasi uudet kasvot. Nuori mies vartija esittäytyi ja kertoi nimekseen Jeffrey. Esittelin myös itseni jakerrin vähän mitä kokemusta minulla on. Jeff yllättyi positiivisesti kun kerroin olevani jo kolmatta kertaa Bay Streetillä ja vakuutin osaavani perusasiat jota kohteeseen liittyi. Hän ei tainnut uskoa minua silloin koska päivän aikana hän hämmentyi useita kertoja kun hoidin hommia itsekseni, ilman hänen apuaan.
Löysimme heti paljon keskusteltavaa kun kävi ilmi että jaamme lähes tismalleen saman musiikkimaun ja turistavaa aiheesta riitti kun oli hiljaisempaa ja töitä oli vähän. Turistuamme jokusen tovin sain Jeffiltä liukuportaiden avaimen ja lähdin kierrokselle. Maltoin jonkin aikaa käyskennellä kauppakeskuksen käytäviä ja liukuportaatkin pysyivät käynnissä. Sitten palasinkin jo Jeffin luo.
Pysäköinti halli oli täynnä lähes koko päivän ja autoja pääsi sisään 1 auto per 2h vauhdilla. Menin sillalle pysäköintihallin suuaukolle ja aloin hätyytellä autoilijoita pois. Silti jotkut vaativat saada odottaa. Odottakoot.
Tässä kohtaa Jef oli erittäin työllistetty ja juoksenteli ympäri kauppakeskusta kun kaikki soittelivat perään. Jäin hoitmaan liikennettä. Kaikki meni hyvin noin 5 minuuttia sen jälkeen kun Jeff jätti minut hoitmaan liikennettä ja tyhmiä ihmisiä. Sitten eräs vedenkuljetus auto halusi päästä purkamaan lastinsa pieneen tilaan parkkihallin sisäänkäynnille. Päästin ison kuorma-auton purkamaan lastia, mutta sitten valtava rekka halusi siälle samaan kohtaan ja jouduin selittämään, että "lastauslaituri" oli täynnä. Mies joutui jättämään rekkansa pienelle tielle keskelle liikennettä ja odottamaan vedenkuljetusauton lähtöä. Liikenne seisoi ja tietysti parkkihallista halusi kaikki ulos juuri samalla sekunnilla kun tilaa oli vähän ja autoja ja rekkoja poikittain jokasuuntaan. Olin jo ihan valmis soittamaan Jeffin apuun, mutta pysyin lujana ja hoidin tilanteen. Ja kun Jeff palasi ja kysyi oliko mitään tapahtunut, sanoin "ei, kaikki hyvin". Ja niin kaikki olikin.
Ohjailin liikennettä useamman tunnin ja se oli hauskaa niin kauan kun aurinko paistoi (spoiler: ei kauaa) Tuuli yltyi ja tulihan se sadekkin.
Hoidin yksinäni parkkihallia useamman tovin kun Jeff aina hävisi jonnekkin. Sitten hän palasi ja kysyi aina oliko kaikki hyvin. Vastaukseni li jotakuin tätä luokkaa "Kamerat hävisivät yhdessä vaiheessa kun ohjelma kaatui, mutta sain ne palautettua, ei ongelmaa" tai "Joo yksi auto ei päässyt ulos portista joten jouduin avaamaan sen manuaalisesti koneelta. tossa on paperilla rekisterinumero ja kellon aika"
Jeffreyn vastaus oli hämmentynyt "Sinä? Itse?" Ja min vain nyökyttelin että kyllä. Kehuskelin miten en ollut kertakaan joutunut soittamaan häntä apuun vaan olin itse pystynyt hitamaan tilanteet. Jeff oli vaikuttunut ja sanoi minua fiksuksi ja naureskeli miten saa mielenrauhaa tupakka tauolla kun tietää että minulla on homma hanskassa.
Sade ei hellittänyt iltaa lähetyessä yhtään, paheni vain. Jeff huokaisi että olii voinut heittää minut kotiin jos olisin jäänyt seitsemään. En ajatellut tehdä ylitöitä vaan toivotin hyvää illanjatkoa ja suuntasin bussipysäkille kun kello näytti viittä.
Pysäkillä odotin kaatosateessa noin puolituntia bussia joka viimein saapui vain ottaakseen yhden ihmisen kyytiin noin 5:stä asiakkaasta jotka bussai odottivat. En ollut se yksi onnekas. Tein nopean johtopäätöksen ja lompsin takaisin Bay Streetille. Suuntasin sisälle parkkihalliin ja näin Jeffin. Hän katseli minua hämillään, olettaen minun jo istuvan bussissa matkalla kotiin. Vettä tippuvana menin hänen luokseen ja sanin "Seven, was it?"
Jeff nyökkäsi, "Mela, you're coming with me then?"
Huokasin syvään, "Sounds good to me" ja menin lämmittelemään toimistoon. Long story short, tein pari tuntia vielä duunia ja sitten Jeff heitti minut kotiin. Osuvasti ystävänpäivälle, Jeffrey osoittautui oikeaksi ystäväksi. Vaikka hän asuu vastakkaisesa suunnassa, hän antoi minulle kyydin kotiin kun bussi oli jättänyt pysäkille kaatosateessa. Kotiin päästyäni söimme Neean kanssa pitsaa ja suklaata ystävänpäivän kunniaksi. Paras ystävänpäivä vuosiin, pakko myöntää.
Osaat kyllä kirjoittaa todella hyvin! Hienoja tilannekuvauksia ja olet selvästi oppinut jo paljon. Sinähän pystyisit jo varmaan perhdyttämään uusia työntekijöitä.
VastaaPoista