10. Päivä. Mdina

Lauantain suunnitelmana oli vierailu etelän suuntaan Mdinan kaupunkiin. Niille joille Mdina ei sano mitään niin tässä pari faktaa:

• Entinen pääkaupunki
• Vain 250x300 metrin kokoimen ja suunnikkaan muotoinen
• Muurien sisässä
• Sijaitsee saaren keskiosassa

Revittyäni itseni sängystä ja syötyäni menin kahden korvilla kotiani lähimmälle bussipysäkille odottelemaan bussia mutta bussi ei koskaan tullut. Kaksi vuoroa olisi pitänyt jo mennä, mutta eipä vain mennyt. Pohdin siinä hetken lopen kettuuntuneena, että menenkö kotiin vai kävelenkö bussiterminaalille. Pysyin jämäkästi päätöksessäni nähdä Mdina ja lähdin tallustamaan terminaalille. Kirosin bussit mielessäni. Okei joo busssi voi olla myöhässä, mutta että se ei tule onllenkaan? Normi päivä Maltalla. Totesin että tänään on niin hemmetin hieno päivä että minähän menen Mdinaan vaikka sitten perkule lentämällä! Sisu!

Terminaalilla odotin ehkä 20 minuuttia ja bussi saapui. Olin innoissani. Matka kohti Mdinaa alkoi.

Jo matkalla kaupunki muureineen näkyi etäällä ja hädintuskin pysyin aloillani innostuksesta. Bussi jätti perillä mukavasti ihan kaupungin portin kupeeseen ja siitä oli mukava köpötellä sisälle kaupunkiin. 

Jo portilla olin aivan haltioissani. Aivan kuin olisin astunut ajassa taaksepäin. Kaupunkiin kuljetaan siltaa pitkin ja isosta kiviportista sisään. Kadut ja kujat ovat kapeita ja  arkkitehtuuri on upeaa. Valtavat rakennusten ovet ja julkisivujen kivi koristeet ovat yksityiskohtineen henkeä salpaavia. Kaupungissa ei ole autoteitä joten siellä on miellyttävää kävellä omaan tahtiin ja rauhassa sisäistää tunnelmaa. Kyllä siinä meinasi historia nörtti hieman herkistyä, niin upea näky se oli. Ja osa syy kyyneliin oli myös se miten Mdina on Game of Thrones kuvauspaikka ja sarjan ystävänä tunsin siirtyneeni sen maailmaan. 

Maisemien lisäksi toinen kohokohta oli kahvila jossa vierailin ja aion nyt häpeilemättä mainostaa sitä. Fontana Tea Garden on kaupungin muurille ja puutarhaan levittäytynyt kahvila/ravintola. Se tarjoilee suolaisesta makeaan kaikenlaisia herkkuja sekä laadukkaita viinejä ja drinkkejä. Ravintolassa voi olla sekä sisällä että ulkona. Lähes heti kun astuin sisään tarjoilija lähestyi minua ja kysyi että tarvitsenko pöydän. Hieman ulkona käytännöistä sanoin vain kyllä. Mies kysyi että monellekko ja ulos vai sisälle. Sanoin että yhdelle ja kumpi vain käy. "This way madam", oli vastaus. Häkeltyneenä tästä kohteliaasta kohtelusta seurasin miestä kun tuo vei minut pöytääni joka sijaitsi juuri täydellisesti ulkona muurilla missä oli parhaat näkymät. Sain ruokalistan selattavaksi ja koska olin tutkinut jo etukäteen sitä, tiesin mitä otan. Tilasin pähkinäsuklaa kakkua extravaganza versiona, eli jäätelön kera ja sukulaisen ohjeena americano kahvin joka on kuulemma lähimpänä "normaalia kahvia". Ruuhkaa ravintolassa riitti. Tilaukseni tuli noin vartin päästä, mutta ei minulla minnekkään kiire ollut. Fiilistelin maisemia ja ravintolan tunnelmaa. Annokseni saapui ja aloin jo miettinään minkä tekstin haluan hautakiveeni koska en tulisi selviämään hengissä siitä. Sanat eivät riitä kuvaamaan miten hyvää se oli. 

Viereisessä pöydässä istui nuori mies nauttimassa omaa annostaan. Hän huomasi minun sokeripommini ja kysyi tarjoilijalta mikä annos se oli. Hetken mussutettuani jäätelöä ja kakkua mies kohteliaasti pyysi huomioni ja kysyi pidinkö kakustani. 

Suklaat ympäri naamaa katsoin häntä ja nyökyttelin. "Ifsh vevy good!" 

"Can you recommend it?"

"Yefsh" 

Mies tilasi palan samaa kakkua ja maistettuaan totesi saman. Hemmetin äklömakeeta mutta hyvää. 

Ja kahvikin oli juotavaa. Ei niin tujua kuin se cappuchino pari päivää sitten. Italialaiset varmaan käyttää kahvia autoihinkin polttoaineena, niin tujua se on. Bensa asemalla kun tankkaa Fiatin täyteen cappuchinoa niin johan kulkee. 

Ravintola oli upea ja taidan kyllä käydä siellä vielä uudestaakin. Kuulemma pitsat ovat herkullisia siellä. Annettuani huomattavan tipin tarjoilijalle ja maksettuani laskuni (joka oli juuri alle kympin) jatkoin hiljalleen takaisin portille päin yhden lahjatavara kaupan kautta. 

Pian olinkin tyytyväisenä matkalla kotiin päin. Upea päivä kaikenkaikkiaan. Onneksi lähdin enkä antanut typerien bussien pilata suunnitelmia. Maltalla täytyy vaan tottua siihen että usein asiat ovat "melkein" eikä "just". 

Mdina on upea kaupunki täynnä historiaa. Sitä kutsutaan myös nimellä The Silent City ja sitä se onkin. Kaupunki on hiljainen ja rauhallinen. Ainoa ääni on kirkkojen kellot. Mdina on ehdoton vierailu kohde kaikille jotka Maltalle eksyvät.

Hevosvaunuja

Mdina Gate

 

 

 

Näkymä muurilta

Näkymä ravintolasta

Look at that!

Perfect place