Tänä aamuna suuntasin Hannan kanssa Bay Streetille. Bussimatka sujui kerrankin jouhevasti ja pääsimme perille.
Moikkasimme Jeffiä ja aloin sitten näyttää paikkoja Hannalle. Kerroin mitä teemme toimistossa, sillalla ja kauppakeskuksen sekä hotellin tiloissa.
Sen kerran kun joku tulee seuraamaan työntekoani niin töitä ei ole. Paikka oli lähes autio aamulla. Duty manager siivosi toimistoamme ja Dennis pesi painepesurilla liukuportaiden osia. Parkkihalli ei ollut täynnä ja tavarantoimittajiakaan ei näkynyt. Ikinä ei ole ennen lllut näin hiljaiata. Rauhallista oli tunnin ainakin joten Hannalla oli hyvin aikaa kysyä kiperiä kysymyksiä minulta ja Jeffiltä. Aika hyvin sai kuvan miten erilailla asiat tehdään täällä Maltalla.
Kiitokset Hannalle että jaksoi viihtyä niin pitkään koska lopulta saatiin hieman vilinääkin. Parkkihalli täyttyi lopulta ja autoja pääsi sisään/ulos vauhdilla 1 per/h.
Myös tavarantoimittajia alkoi saapua ja pääsin todenteolla strategioimaan miten kukakin parkkeeraa. Homma hoitui hyvin kun huidoin ympäriinsä sillalla. Tutut tavarantoimittajat saapuivat ja lähtivät. Sain suukkoja, hymyjä, halauksia ja ilmaisen juomankin. Tittelini Tavarantoimittajien Kuningatar on todellakin hyvin ansaittu.
Vielä vieraamme lähdön jälkeen pysyin sillalla hyvän aikaa ja ohjasin liikennettä. Neljän aikoihin alkoi tulla hiljaista. Tänään jopa pystyimme sulkea työmaan portin. Viimeiset työmiehet kävivät ilmoittamassa että lähtivät ja paikan pystyi mennä sulkemaan.
Poistuimme paikalta ja Wolfe otti homman haltuun. Huomenna toinen harjoittelija saa ottaa Bay Streetin hellään huomaan. Palaan perjantaina...
Tänään Bay Streetillä jaettiin naistenpäivän kunniaksi kukkia naisille. Kuningatar sai kaksi.
Bay street oli kiireinen jo heti aamusta. Parkkihalli oli täynnä ja tie tukossa. Tavarantoimittajat tukkivat tien ja työmaaliikenne oli vilkasta. Jeffiä ei paljon näkynyt kun muut jutut pitivät häntä kiireisenä ja Slavisa hoiti työmaaliikenteen ohjausta.
Kerran Jeff tuli luokseni ja sanoi että jos iso punainen rekka saapuu niin minun täytyy ilmoittaa hänelle välittömästi. No rekka ilmestyi... ja samalla koko tie oli tukossa ja kaikki asiat tapahtuivat kerralla. Yritin kutsua Jeffiä radiolla, mutta kutsuni meni kuuroille korville. Myöhemmin kuulin että Jeffin radiosta oli loppunut akku.
Lavinia ja Hanna saapuivat moikkaamaan meitä samaan aikaan kun säädimme ison punaisen rekan kanssa. Aluksi hätyytin vahingossa vieraat pois kun parkkihalli oli täynnä, mutta löydettyään tilaa muualta he viimein saapuivat. Viihdyin vieraita tovin sillä aikaa kun Jeff auttoi isoa punaista rekkaa parkkeeraamaan. Lavinia ja Hanna tiedustelivat miten minulla on mennyt ja Jeff, sen enempää valehtelematta, kehui minua. Olen iloinen että olen antanut itsestäni hyvän kuvan ja että työskentelyäni arvostetaan.
Sovimme että Hanna liittyy seuraani seuraavana päivänä ja seuraa työntekoani jonkin aikaa. Vieraat lähtivät ja jatkoimme töitä.
Olimme tasaisen työllistettyjä iltaan asti. Kiinteistöhuollon Dennis oli pelastajani ja toi minulle pitsaa. Ihanaa <3
Iltaa kohti parkkihalli rauhoittui ja meidät tuli vapauttamaan Wolfe joka otti paikan haltuun yöksi
Tänään olin vaivaiset 5 tuntia Pamassa. Silti siinäkin viidessä tunnissa ehti sattua ja tapahtua.
Supermarketin parkkipaikalla oli tänään liikkeellä varsin vikkelä rosvo. Saimme kaksi ilmoitusta asiakkailta että ostoskärryjä hakiessa oli vanha harmaa hapsinen mies antanut kärryt kahta euroa vastaan, mutta liian myöhään oli asiakas huomannut ettei kärryissä ollut kolikkoa ja pitkäkynsi oli jo tipotiessään. Eräs Paman omista vartioista, uusi harjoittelija, jäi ulos kytikselle josko rosvo palaisi. En tiedä miten tarina päättyi kun lähdin, mutta Alex oli päättäväinen saamaan rosvon kiinni.
Hanna ja Lavinia ilmestyivät yllätysvisiitille juuri ennen vuoroni loppua. Annoin kierroksen ja kerroin hieman mitä teemme kohteella. Esiin nousi myös ongelma, joka on henkilöstön vähyys paikanpäällä. Minun läsnäoloni on helpottanut tauotusta yms. ja mahdollistanut partioimisen käytävillä. Paikalla olisi silti hyvä olla ainakin kolme vartijaa; sisäänkäynnillä, uloskäynnillä ja partioimassa. Ehkä asiaan puututaan, toivottavasti....
Rantalomallehan tänne tultiin, eikö?
Tänään sää suosi meitä, 18 astetta plussaa ja aurinko paistoi eikä tuultakaan juuri ollut. Lähdimme Ghain Tuffiehaan ja kohti "saaren parasta hiekkarantaa" eli Golden Bayta. Matka kesti bussilla noin vartin Bugibbasta.
Ranta oli kuin suoraan jostain välimerellisestä loma mainoksesta. Meri hohti turkoosina ja hiekka kultaisena. Otimme aurinkoa jonkin aikaa ja kävimme kastelemassa varpaat merivedessä. Sitten kapusimme korkealle mäen nyppylälle jossaseisoo ritareiden aikainen vartiotorni. Sieltä näki koko Golden bayn rantsun sekä naapurin Riviera bayn.
Ei olisi sunnuntaita voinut paremmin viettää.
Lauantai päivä meni melko laiskasti. Pesimme hieman pyykkiä ja kävimme hakemassa kiinalaista take awayta.
Sää oli tänään hieman kehno. Oli tuulista ja Afrikasta tullut lämmin aalto toi mukanaan pölyä joten näkyvyys oli hieman huono ja ilma vaikeasti hengitettävää. Silti päätimme lähteä ulos. Kävimme maistamassa crepejä eräässä kahvilassa rantakadulla. Siinä oli mukava istuskella.
Nyt kuitenkin loppuu laiskottelu. Viikonloput käyvät vähiin ja vielä on paljon saarta jäljellä tutkittavana.
Perjantai kului aluksi madellen kävellen ympyrää Pointissa. Minusta alkaa tuntua että Point on jo nähty ja koettu. Minusta ei enään tunnu siltä että voin kehittää itseäni tai oppia uutta siellä, toisin kuin esimerkiksi Bay Streetillä, jossa jokainen päivä on oikeasti erilainen.
Eikä yhtään helpottanut että aamukahvin skippaamisesta johtuva päänsärky jyskytti jatkuvasti. Ihan vaan että kaikille on selvää mitä teen Pointissa koko päivän niin askelmittarin mukaan saan käveltyä 30 000 askelta ennen kuin kello on 12.
Anyway mitään normaalista poikkeavaan ei tapahtunut taaskaan, yksi kadonnut puhelin löysi omistajansa. Ihme ja kumma jopa liukuportaan toimivat tänään.
Illalla menin Neean kanssa kotimme lähellä olevaan pubiin katsomaan Jeffreyn bändiä. Ilta meni mukavasti hyvän seuran ja musiikin parissa.
Pakko heittää tähän tämmöinen välipostaus koska unhdin kertoa yhden hauskan välikohtauksen torstailta.
Olin siis Bay Streetillä Stefanin ja Jeffreyn kanssa. Viiden paikkeilla ilmestyi myös Jeffiä tervehtimään tuon entinen työkaveri, Reiner, joka on yhä firmalla mutta eri kohteissa.
Äijä kolmikko lähti sulkemaan ulko parkkipaikkan/työmaan porttia. Seurasin kolmikon puuhailua hetken kameran välityksellä, mutta sitten päätin itsekkin mennä ulos avuksi--... tai noh...
Menin sillalle ja kiipesin sen kaiteelle kahvikuppi kädessä ja tarkkailin yläilmoista äijjien tasiteluaportin kanssa. Lopulta he saivat portin kiinni ja lähestyivät minua jolloin kysyin sieltä ylhäältä,
"How many guards does it take to close a gate?"
Kaikki kolme katsoivat minua kysyvästi jolloin lisäsin. "Three and a half. Three close the gate and the half cheers for them. I'm the half." ja hörppäsin kahvia tyytyväisesti myhäillen. Kaikki kolme repesivät nauruun.
Teamwork
