Tänään oli uusi kohde vuorossa, 8 till late convinience kauppa Mater Dei sairaalassa. Kauppa on pieni, mutta siellä myydään vaikka ja mitä kuten monissa Convinience kaupoissa. Tietysti pääpainona on lahjat ja kortit joita sairaalassa voi tarvita kun käy tapaamassa jotakuta.
Työparinani oli vanha tuttuni Maria joka oli aiemmin siivoillut toimistolla ja oli myös viettämässä iltaa tyttöjen kesken jokin aikaa sitten. Hän näytti minulle mitä teemme kaupassa.
Pääasiallinen tehtävä on rikosten paljastaminen ja site hävikin ennaltaehkäisy.
Kiertelemme kaupassa ja huolehdimme että kukaan ei varasta mitään. Vaikka kauppa on pieni, ei tehtävä ole helppo. Maria näytti yleisimmin varastetut tuotteet ja kertoi mitä kaikkea ihmistet vievät. Joillain on jopa otsaa viedä tuotteita paketista ja jättää tyhjä paketti hyllyyn.
Saimme paljastettua ainakin yhden näpistys yrityksen, mutta muuten päivä oli hiljailen. 5 tuntia hurahti nopeasti.
perjantai 9. helmikuuta 2018
torstai 8. helmikuuta 2018
22. Päivä. Point Taken
Tänään oli hyvä päivä. 8 tuntia Pointissa ja kaikki sujui jo ihan vanhasta tottumuksesta Jo "Joseph" otti minut iloisesti vastaan ja tapasin uudenkin tuttavuuden. Serbialainen Alex (ei kukaan aiemmin mainituista) Hän oli mukava. Olimme huvittavan näköinen pari kierroksella kun Alex lähentelee 2 metriä pituudessa ja minä mukavasti vain 155cm. En ollut häntä edes olkapäähän pitkä. Ensimmäistä kertaa kuulen olevani söpö.
Pitkä ja pätkä kiertelivät ympäriinsä. Alexilla oli takana pitkä 13 tunnin vuoro ja vain 3 tuntia lepoa sen ja tämän vuoron välillä. Urheasti hän silti jaksoi tallustaa, mutta Jo pisti hänet lepäämään samalla kun itse lähdin.
Point on melko varmasti suosikki kohteeni. Olen tutustunut jo moniin kaupan pitäjiin ja Jo ja Alex ja muut ovat todella mukavia. Point on vain yksinkertaisesti miellyttävä paikka työskennellä.
Tänään Jo'n kanssa jaoimme ystävänpäivä esitteitä kauppoihin. Viikonloppuna keskuksessa on ystävänpäivä kilpailu jossa asiakkaat voivat 25 euroa käytettyään kokeilla avata kassakaapin ja tavoitella sisältöä.
Eräässä kahvilassa myös ilmeni vesi vuotoa. Lattia lainehti ja huolto piti kutsua selvittämään vuodon syytä. Muuten päivä meni normaalisti.
Pitkä ja pätkä kiertelivät ympäriinsä. Alexilla oli takana pitkä 13 tunnin vuoro ja vain 3 tuntia lepoa sen ja tämän vuoron välillä. Urheasti hän silti jaksoi tallustaa, mutta Jo pisti hänet lepäämään samalla kun itse lähdin.
Point on melko varmasti suosikki kohteeni. Olen tutustunut jo moniin kaupan pitäjiin ja Jo ja Alex ja muut ovat todella mukavia. Point on vain yksinkertaisesti miellyttävä paikka työskennellä.
Tänään Jo'n kanssa jaoimme ystävänpäivä esitteitä kauppoihin. Viikonloppuna keskuksessa on ystävänpäivä kilpailu jossa asiakkaat voivat 25 euroa käytettyään kokeilla avata kassakaapin ja tavoitella sisältöä.
Eräässä kahvilassa myös ilmeni vesi vuotoa. Lattia lainehti ja huolto piti kutsua selvittämään vuodon syytä. Muuten päivä meni normaalisti.
keskiviikko 7. helmikuuta 2018
21. Päivä. Pavin kanava ja tulli
Tänään työskentelin Pavi supermarketissa. Se on samaa ketjua kuin Pama ja lähes identtinen. Hommat olivat täysin samat joten pääsin nopeasti kärryille. Sain radiopuhelimen kouraan ja suuntasin sisäänkäynnille tarroittamaan ihmisten tavaroita. Tein sitä noin yhteentoista ja sitten suuntasin tekemään kierroksia kaupan käytäville.
Kierroksissa haasteellisin osuus oli kala/liha/juusto osasto. Hyi. On se mukavaa tehdä osa kierrosta hengitystä pidättäen.
Kiertelyn ja ruokatauon jälkeen menin yloskäynnille jossa tarkistetaan ihmisten tavarat ja jonne ihmiset jättävät laukkujaan, kun niitä ei saa kauppaan viedä.
Tapasin uusia vartioita ja tulimme hyvin toimeen. Päivä kului nopeasti, mutta iso osa siitä meni bussissa. Matkaa Paviin tuli yli tunti.
Kierroksissa haasteellisin osuus oli kala/liha/juusto osasto. Hyi. On se mukavaa tehdä osa kierrosta hengitystä pidättäen.
Kiertelyn ja ruokatauon jälkeen menin yloskäynnille jossa tarkistetaan ihmisten tavarat ja jonne ihmiset jättävät laukkujaan, kun niitä ei saa kauppaan viedä.
Tapasin uusia vartioita ja tulimme hyvin toimeen. Päivä kului nopeasti, mutta iso osa siitä meni bussissa. Matkaa Paviin tuli yli tunti.
tiistai 6. helmikuuta 2018
20. Päivä. Paluu Bay Streetille
Työpäiväni pyörähti käyntiin tänään Bay Streetillä pitkästä aikaa. Oikea paluu juurille.
Menin Neean kanssa bussiasemalle ja tiemme erkanivat eri busseihin. Hän suuntasi Birkirkaraan ja minä San Giljaniin.
Bay Streetille päästyäni suuntasin sisälle ja törmäsin ennestään tuntemattomaan vartijaan joka kertoi nimekseen Slavisa. Esittäydyin pikaisesti ja sitten talsin "toimistoon". Siellä törmäsinkin Dordeen ja hän oli erittäin iloinen nähdessään minut ja halusi heti kovasti tietää kuulumisiani. Istahdin toviksi alas hänen kanssaan ja vaihdoimme kuulumiset, jonka jälkeen lähdin kierrokselle.
Tein kierroksia päivän aikana ja kerran avasin parkkihallissa portin manuaalisesti tietokoneella kun se ei auennut autolle. Ikävä kyllä en ehtinyt saada rekisterinumeroa ylös, mutta sittenpä nousi oiva tilaisuus Dordelle näyttää miten haetaan kuvatallenteita. Haimme tallenteen ja rekkarikin löytyi. Success!
Päivä oli muuten melko hiljailenen. Asiakkaita oli vähän. Eniten työllisti parkkihalli ja henkilökunnan pyynnöt sekä rakennustyömaa.
Pääsin lopulta kotiinkin, mutta oli lähellä etten jäänyt bussista. Bussi oli täynnä ja kuski aluksi kieltäytyi ottamasta minua ja kahta muuta kyytiin, mutta suostui lopulta. Elimme hauskoja hetkiä silleinä purkissa. Kuski oli älyttömän huonolla tuulella. Joku päätti renkata pysähtymisnappia jolloin kuski sanoi kuuluvasti: "Please stop pressing the stop button! I have enough stress already, I don't need any more!" Ja kaikki repesivät nauruun.
Bussin etuosassa oli pari serbialaista miestä jotka juttelivat kuskille ja antoivat tuon avautua työn ongelmista. Se taisi auttaa kohska lähellä Bugibbaa kuski oli jo paremmalla tuulella ja kyllähän päätepysäkillä oli kohteliasta porukkaa kun bussista tultiin. Bussien toimimattomuus ei ole kuskien vika vaan yhtiön, kuten kuski selitti. Hän sanojensa mukaan vihaa työtään, mutta aina ei voi valita. Sitä oppii arvostamaan toista kun kuulee ja näkee hänenkin näkökulmansa.
Huomenna uusi kohde. Pavi shopping mall.
Menin Neean kanssa bussiasemalle ja tiemme erkanivat eri busseihin. Hän suuntasi Birkirkaraan ja minä San Giljaniin.
Bay Streetille päästyäni suuntasin sisälle ja törmäsin ennestään tuntemattomaan vartijaan joka kertoi nimekseen Slavisa. Esittäydyin pikaisesti ja sitten talsin "toimistoon". Siellä törmäsinkin Dordeen ja hän oli erittäin iloinen nähdessään minut ja halusi heti kovasti tietää kuulumisiani. Istahdin toviksi alas hänen kanssaan ja vaihdoimme kuulumiset, jonka jälkeen lähdin kierrokselle.
Tein kierroksia päivän aikana ja kerran avasin parkkihallissa portin manuaalisesti tietokoneella kun se ei auennut autolle. Ikävä kyllä en ehtinyt saada rekisterinumeroa ylös, mutta sittenpä nousi oiva tilaisuus Dordelle näyttää miten haetaan kuvatallenteita. Haimme tallenteen ja rekkarikin löytyi. Success!
Päivä oli muuten melko hiljailenen. Asiakkaita oli vähän. Eniten työllisti parkkihalli ja henkilökunnan pyynnöt sekä rakennustyömaa.
Pääsin lopulta kotiinkin, mutta oli lähellä etten jäänyt bussista. Bussi oli täynnä ja kuski aluksi kieltäytyi ottamasta minua ja kahta muuta kyytiin, mutta suostui lopulta. Elimme hauskoja hetkiä silleinä purkissa. Kuski oli älyttömän huonolla tuulella. Joku päätti renkata pysähtymisnappia jolloin kuski sanoi kuuluvasti: "Please stop pressing the stop button! I have enough stress already, I don't need any more!" Ja kaikki repesivät nauruun.
Bussin etuosassa oli pari serbialaista miestä jotka juttelivat kuskille ja antoivat tuon avautua työn ongelmista. Se taisi auttaa kohska lähellä Bugibbaa kuski oli jo paremmalla tuulella ja kyllähän päätepysäkillä oli kohteliasta porukkaa kun bussista tultiin. Bussien toimimattomuus ei ole kuskien vika vaan yhtiön, kuten kuski selitti. Hän sanojensa mukaan vihaa työtään, mutta aina ei voi valita. Sitä oppii arvostamaan toista kun kuulee ja näkee hänenkin näkökulmansa.
Huomenna uusi kohde. Pavi shopping mall.
maanantai 5. helmikuuta 2018
19. Päivä. Toimistolle paluu
Aikaisesta herätyksestä toivuttuamme lähdimme Nean kanssa toimistolle ja siellä meidät laitettiin heti töihin, kunhan Nea oli esitelty kaikille tietysti.
Tänään kirjoitimme shekkejä, tarkastimme työvuorolistoja ja autoimme palkanlaskussa.
Meillä oli erittäin hauskaa. On kivaa puhua keskenään suomea kun kukaan ei ymmrrä. Heh.
Sain myös työvuorolistan joten tiedän minne menen tällä viikolla. Huomenna Bay Street pitkästä aikaa.
Tänään kirjoitimme shekkejä, tarkastimme työvuorolistoja ja autoimme palkanlaskussa.
Meillä oli erittäin hauskaa. On kivaa puhua keskenään suomea kun kukaan ei ymmrrä. Heh.
Sain myös työvuorolistan joten tiedän minne menen tällä viikolla. Huomenna Bay Street pitkästä aikaa.
18. Päivä. Huonetoveri
Tänään Lavinia toi lentokentältä minulle huonetoverin. Nea opiskelee liiketaloutta ja on täällä 2 kuukautta, lähtien siis samana päivänä kuin minä. Tulimme heti toimeen.
Kunhan Nea oli saanut laukut purettua, lähdin näyttämään hänelle paikkoja. Kävelimme rantabulevardia pitkin ja tutustuimme nopeasti.
On hienoa saada joku jonka kanssa puhua suomea ja hengailla. Suunnittelimme jo minne mennä viikonloppuna. Mutta sitä ennen on edessä työviikko. Huomenna toimistolle.
Stay tuned
Kunhan Nea oli saanut laukut purettua, lähdin näyttämään hänelle paikkoja. Kävelimme rantabulevardia pitkin ja tutustuimme nopeasti.
On hienoa saada joku jonka kanssa puhua suomea ja hengailla. Suunnittelimme jo minne mennä viikonloppuna. Mutta sitä ennen on edessä työviikko. Huomenna toimistolle.
Stay tuned
sunnuntai 4. helmikuuta 2018
17. Päivä. Shoppailua
Tänään palasin Pointiin mutta en onneksi työn merkeissä vaan puhataasti huvin. Tuijoteltuani näyteikkunoita 9 tuntia työpäivän aikana päätin että haluan ostaakkin jotain.
Heti aamusta satoi ja oli viileää. Kauppakeskuksessa ei onneksi sada mutta bussipysäkillä sataa. En nauttinut.
Shoppailu oli kuitenkin kivaa. Löysin vaatteita ja kävinpähän myös pullalla ja mehulla. Pointissa on mukava Cinnabun kahvila joka tarjoilee korvapuusteja muistuttavia pullia. Olen niitä työpäivinä kuolannut useampaan otteeseen.
Kierrelläessäni kauppoja, muutama henkilökunnasta tunnistikin minut, jopa ilman univormuakin.
Lähdettyäni kauppakeskuksesta tuntui siltä että mikään ei mene hyvin. Vesisade vain yltyi ja kadut tulvivat. Paperikassini hajosi keskelle katua ja autot roiskuttivat vettä päälle suojatiellä. Lopulta kuitenkin pääsin bussiin ja kotiin. Hyvä päivä kaikenkaikkiaan.
Heti aamusta satoi ja oli viileää. Kauppakeskuksessa ei onneksi sada mutta bussipysäkillä sataa. En nauttinut.
Shoppailu oli kuitenkin kivaa. Löysin vaatteita ja kävinpähän myös pullalla ja mehulla. Pointissa on mukava Cinnabun kahvila joka tarjoilee korvapuusteja muistuttavia pullia. Olen niitä työpäivinä kuolannut useampaan otteeseen.
Kierrelläessäni kauppoja, muutama henkilökunnasta tunnistikin minut, jopa ilman univormuakin.
Lähdettyäni kauppakeskuksesta tuntui siltä että mikään ei mene hyvin. Vesisade vain yltyi ja kadut tulvivat. Paperikassini hajosi keskelle katua ja autot roiskuttivat vettä päälle suojatiellä. Lopulta kuitenkin pääsin bussiin ja kotiin. Hyvä päivä kaikenkaikkiaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)