57. Päivä. Vapaa päivä

Tänään oli vapaa päivä joten päätin käyttää sen TOP-tehtävän tekemiseen.

Illalla kävimme myös Neean kanssa jätskillä. 

56. Päivä. Mater Dei ja 8 Till Late

Keskiviikko aamu ei lähtenyt käyntiin ihan toivotulla tavalla. Minun piti olla Mater Dein (keskus sairaalan) päivittäistavara puodissa klo 10 mutta bussit päättivät olla tulematta. Ainakin 4 bussia olisi pitänyt mennä, mutta ei mennyt. Ei auttanut kuin odottaa.

Lopulta pääsin perille ja aloitin vuoroni uuden tuttavuuden kanssa. Raymond oli vähäsanainen mies ja mikäpä siinä kun ei minulle mitään tarvinnut opettaakkaan. Näet kaupan henkilökunta, ihmekyllä, muisti minut ja tiesi kertoa että olin ollut jo kerran Marian kanssa vuorossa.

Vajaa 5 tuntia kului kierrellen ja tarkkaillen pikkuruisessa kaupassa. En löytänyt mitään merkkejä varkauksista ja emme myöskään napanneet näppäreitä. Hyvä päivä siis. 

Olin ilahtunut kun kaupan henkilökunta tunnisti minut. Mukavia ihmisiä. Haluan uskoa että olen jättänyt positiivisen  kuvan jonka johdosta olen painunut mieleen.

55. Päivä. Point

Tiistai toivoa täynnä... Minulla ei kyllä toivoa ollut kun aamulla nousin ylös ja ajattelin miten loppu tulen olemaan tämän päivän jäljiltä. No ei auttanut sikti kuin vain repiä itsensä ylös ja raahautua töihin.

Päivä Pointissa sujui hyvin ja ilman suurempia häiriöitä. Koko kauppakeskus oli saanut sisältä uuden ulkoasun 8v synttäreiden kunniaksi. Olihan se hieno hetken mutta parin kierroksen jälkeen siihen alkoi jo turtua. Tulee mieleen ala-asteen 1500m juoksu (joillekkin kävely) samat  maisemat vilisee ja loppua ei näy, samaa ympyrää yhä uudelleen ja uudelleen.

Askelmittarin mukaan askelia tuli noin 30 000,  matkaa tuli 21 km ja kaloreitakin paloi 656. Saako nyt syödä suklaata? 

54. Päivä. Tylsä maanantai Pamassa

Tänään onnistuin kuluttamaan 8.5 tuntia Pamassa. Mitään normaalista poikkeavaa ei tapahtunut. Peter oli tervehtynyt ja palannut töihin, mikä on hyvä. Olen kyllä tyytyväinen,  että olen itse pysynyt terveenä *koputtaa puuta* 

52. & 53. Päivä. Shopping!

"Losing money can be both relaxing and habit forming"

Kirjoitan nyt sitten kahdesta päivästä kerralla koska ne olivat samanlaiset pitkälti. 

Eilen, lauantaina, kävimme Pointissa shoppailemassa. Ja tänään sunnuntaina Bay Streetillä. Halusin näyttää Neealle molemmat kauppakeskukset joissa työskentelen ja samalla pääsin esittelemään työkavereitanikin.

Eilen kävimme moikkaamassa Jo'ta Pointissa ja näinpä sen pitkän Alexinkin siellä. Olemme olleet eri vuoroissa joten emme ole nähneet hetkeen.

Teimme paljon löytöjä mikä on hyvä. Rahan tuhlaus voi olla rentouttavaakin. 

Tänään, sunnuntaina, kävimme Bay Streetillä moikkaamassa Jeffiä ja kahvilla Hard Rock cafessa. 

Shoppailu viikonloppu siis ja mikäpä siinä. Viikkoja ei ole enää paljoa jäljellä joten nyt on hyvä hetki hieman törsätä ;)

 

51. Päivä. Perjantai Bay Streetillä ja Aavejahti

Herätys oli tälle aamulle laitettu klo 5:30. Olin päättäväinen ja halusin olla Bay Streetillä kello seitsemän reikäleipä. Hyvä idea teoriassa...

Koko aamu meni kauhealla kiireellä; vähän muroja naamaan ja kahvikin oli juotu ennätysajassa. Sitten vielä naama kuntoon ja puolijuoksua bussiin. Tässä kohtaa homma levisi kuin jokisen eväät. Bussin piti lähteä klo 6.15. Sana "piti" spoilaakin jo lopun tälle surullisen kuuluisalle virrelle. Bussi ei tullut.

Odottelin sitten seuraavaa bussia ja sehän tuli... 15 vaille 7. No ei voinut mitään. Sillä mentiin ja ilokseni liikennekkään ei ollut kovin jumissa ja löysin itseni ostoskeskuksesta noin 15 yli 7...Jeffreyn yllätykseksi ;) En näet ollut kertonut ystävälleni että tulen aikaisemmin vaan yllätin hänet, positiivisesti.

Oli kiinnostavaa olla paikanpäällä niin aikaisin. Oli rauhallista ja melko hiljaistakin. Kävin laskemassa tyhjillään olevat parkkipaikat jotta saimme systeemin kuntoon ennen ruuhkia. Ja ruuhka myös tuli...

Parkkihalli täyttyi ja juuri väärällä tavalla. Kas kun Bay Streetin parkkihallia käyttävät monet ihmiset. Kauppojen asiakkaat, hotellin työntekijät ja asukkaat sekä kauppakeskuksen työntekijät ja usein myös jotkut tavarantoimittajat. Paikkoja on vajaa 70 ja nyt vähemmän koska osa on pois käytöstä kauppakeskuksen remontin takia, joten tilaa ei ole liikaa, päinvastoin. Tässä tapauksessa väärin täyttyminen merkitsi sitä, että työntekijät jäivät ulkopuolelle jonoon odottamaan. Ja heillä alkoi pinna palaa ja ymmärrän täysin miksi.

Kolo päivä oli erittäin hektistä ja lepoa emme juuri saaneet. Jeffrey yritti kerrankin pitää kunnollisen 30 minuutin lakisääteisen tauon, mutta heti kun hän pääsi taukotilaan istumaan, joku tarvitsi jo apua jossain. Harmittaa hänen puolestaan... Hän raataa aivan liikaa. Osaisinpa kaikki asiat yhtä hyvin kuin hän jotta voisin kunnolla tauottaa häntä. Siihen pyrin näinä viimeisinä päivinä.

Päivän hämmentävin hetki oli kun parkkihallin sisäänkäynti täyttyi moottorin hurinasta ja Jeffreyn kanssa tulimme toimistosta ulos vain löytääksemme kymmenkumta moottoripyörää odottamassa sisäänpääsyä parkkihaliin. Emme saaneet mitään etukäteistietoa tästä motoristi seurueesta, mutta joukon johtaja tiesi kertoa että heillä oli varaus hotellissa. Pari puhelinsoittoa yläkertaan vahvisti tämän. Hämmentävää ettei meitä oltu silti infottu... Motoristit laskettiin sisään ja he veivät 2 auton parkkiruutua. Tilaa olisi voitu tehdä muualta etukäteen jos oltaisiin tiedetty.

Jouduin jättämään Bay Streetin taakse aikaisemmin tänään sillä Neean kanssa lähdimme Vittorioosaan metsästämään aaveita. Olimme varanneet Birgu Ghost Tour- kierroksen joka siis sisältää yöllä tapahtuvan kävelykierroksen Vittoriosan kaduilla samalla kun opas kertoo paikallisia kummitustarinoita ja legendoja. Se oli upea ja kylmiä väreitä tuova kokemus. Yliluonnollisen ja historian ystävänä olin myyty. Ainoa miinuspuoli illalta oli bussit. Meinasimme myöhästyä mennessä ja tullessa olisi joutunut ottaa 3 bussia takaisin, mutta onneksi San Giljanissa meillä kävi tuuri ja hyppäsimme co-op bussin/taksin kyytiin. 2 euroa ja kuljetus minne vain Bugibassa. Kelpaa ennemmin kuin odottaminen kylmässä. Ilta meni siis paremmin kuin hyvin.

 

 

50. Päivä. I'm going on an adventure!

Torstai oli seikkailu päivä. Minulle suotiin töistä vapaapäivä jotta voin näyttää paikkoja Hannalle. Tiesin tarkalleen minme hänet vien. 

Lähdimme aikaisin aamusta bussilla matkaan ja suuntana oli Mdina. Tiesin heti että esittelen Hannalle lempi paikkani Maltalla.

Saavuimme Hiljaiseen Kaupunkiin (joka ei ollut ihan niin hiljainen siihen aikaan) ja kävelimme kapeita katuja pitkin. Pieni kaupunki oli nopeasti ympäri kuljettu, mutta sehän se idea olikin. Mdinassa on toki museoita ja kirkkoja ja muuta, mutta minusta upeinta siellä on kaupungin tunnelma. Kadut ja talot ovat historiallisia ja tunnelma on ainutlaatuinen.

Kävimme muurien ulkopuolella kävelemässä ja löysimme ritareiden aikaisen pyykkien pesupaikan sekä kaksi geokätköä.

Mdinasta matka jatkui Rabatin läpi Dingliin kohti jyrkänteitä. Jäimme pois bussista aution tuntuisessa Dinglin kylässä ja kartan avulla suunnistimme rantaan. Pian meri näkyikin kaukana alhaalla ja jyrkänteet olivat edessämme. Hiljainen tie mutkitteli kiellekkeiden reunaa pitkin, vain muutamien metrien päässä pudotuksesta. Alhaalla oli peltolaikkuja ja lopulta suora pudotus mereen. Näkymät oli upeat. Olimme todellakin maailman huipulla.